runotorstai

Tälle sivulle on koottu aikaisempien runotorstaiden haastevastauksia, 
pääosin ilman niihin liittyviä kuvia.

Uudemmat haastevastaukset löytyvät täältä.
uusia haasteita joka viikko tarjoaa runotorstai.

 
Näen usein outoa unta.

Unessani ovia suljen,
monta ovea peräkkäin.
Outoja ovia.
Jokaisen yksitellen,
lukitsen.
Kuin labyrintin sisälle,
sen keskelle,
ovien kautta kuljen sinne.
Suljen itseni,
oven taakse,
napsautan sen lukkoon.

Haaste: Oudoilla ovilla.
Lainaus Laila Hirvisaaren romaanin nimestä; Vierailla poluilla, oudoilla ovilla.



Tämä tunne voimistuu vain.

Viisi kuukautta sitten,
sydämeni hyppelehti kuin perhonen,
oli valmis karkaamaan,
ei uskaltanut jäädä paikalleen.

Nyt sydämeni pysyy paikallaan,
tuntien joka hetken,
sulaen kosketuksesta,
hipaisustakin.
On valmis luottamaan.
 
Haaste: Tunne


 
Näen itseni silmistäsi,
olen parempi sinun silmin,
sinun katseesi tekee minusta
sellaisen kuin haluaisin olla.

Kun et katso,
näen sinut joka paikassa,
katsomassa.

Minne tahansa menenkin,
muistan missä kohdassa olit ja katselit.

Minä olen sinun ja
sinä olet minun heijastukseni.

Haaste: Heijastuksia 

 

Rakkauden kieli,
rakkaus on sen maussa,
kun sanat eivät riitä.

Kielletty nautinto,
yksin yössä varastettu.
Suussa sulavan ihana,
kielenpäällä pehmeä.

Rikottuna pirstaleinen,
palaset eivät sovi yhteen.
Rikkoutuu napsahtaen,
ääni jää soimaan huoneeseen.

Tinakuori ei ole ehjä,
salaisuus paljastunut,
toiveen täyttänyt.

Haluan, janoan,
vain vähän kerrallaan,
pieninä palasina.
Se on houkutus,
ikuinen rakkaus.

Haaste:Suklaa


 
Punaista, sinistä, vihreää, keltaista.
Saippuakupla ilmassa,
voisinpa lentää kuin se,
vapaana,
ilmavirran vietävänä.

Punaista, sinistä, vihreää, keltaista.
Värikkäitä vanhoja autoja,
etupenkille kuvittelen itseni,
ratin taakse,
haistan nahkapenkin tuoksun.

Punaista, sinistä, vihreää, keltaista.
Haluaisin olla juuri tuo,
tuo ilmapallo joka on kukan muotoinen,
keltainen naama punaisilla siivillä,
lentäisin tuulessa,
olisin juureton.

Haluan jokaista väriä,
metrilakua makeaa,
punaista, sinistä, vihreää, keltaista.
  
Haaste: Värit

Tässä on kaikki mitä minulla on,
ajatukset, sanat ja teot.
Ne ovat täysin omiani,
niitä ei voi kukaan viedä,
olen ainoa joka niitä voi hallita.

Tässä on kaikki mitä minulla on,
ajatukset, sanat ja teot,
ne tekevät minusta minut.

Olen tässä,
ajattelin olevani,
ja nyt olen.

 Haaste: Tässä

 
Tiedän jokaisen värisi vivahteen,
säteen ja kokonaispituuden.
Luulen tietäväni myös
kauneutesi pinta-alan,
tilavuudenkin.
Tuoksuistasi muodostuu mahdoton yhtälö.
Olet laskujeni lopputulos,
elämänlähteestä heijastuva säde.
Rakkauden mitta,
rajaton matematiikka.

Haaste:Säde


Aurinko teki sillan mereen,
yli sen me kävelimme,
saareen,
joka kauneudellaan sokaisi meidät.

Aurinko laski,
viimeiset säteet valaisivat siltamme,
kunnes se hiljaa haihtui pois,
saari pimeni valomme ympärillä.

Väsyneenä aurinko teki sopimuksen kuun kanssa,
kuu voisi loistaa sillan,
meille polun takaisin,
pois saarelta.

Kuu nousi riemastuneena taivaalle,
tanssi taivaan parketilla,
paistatteli valon tuomassa suosiossa.

Silta syntyi säde säteeltä,
saarelta vastarannan hiekoille asti.

Runon inspiraationa toimi teksti Merja Otavan nuortenkirjasta Priska. Vuonna1959 ilmestynyt kirja oli erittäin suosittu. 
"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.) 


Nukuin pitkään,
syvää karhun talviunta.
Aurinko on sulattanut ovensuun,
valonsäteet osuvat pölyisiin oksiin,
saavat ne vihertämään,
ojennan kädet valoa kohti.
On siis kevät,
aurinko on herättänyt minut.
Olen voimakkaampi kuin koskaan.

Haaste:On siis kevät


Sinulla on hento varsi,
ehkä terävät piikitkin.
Terälehtesi tuoksuu,
tai sitten ne ovat vain kirkkaan keltaiset,
ehkä puhtaan valkoiset.

Haluaisin poimia sinut,
viedä maljakkoon.

Mutta olet kauneimmillasi juuri siinä,
en halua tukahduttaa sinua,
kuihduttaa haurasta varttasi,
lukita sinua kotiini.

Olet liian kaunis.

 Haaste:Kasvit



Terälehtiä
rämeillä ja korvissa
kukkii metsän suojassa
pienet kukat

Haaste:Runolehti